Sota-aika vaikutti Martta-nukke tuotantoon

Ensimmäinen maailmansota katkaisi ulkomaisen tuonnin vuonna 1914  Pian loppuivat saksalaiset nukenpäät, ja Martat alkoivat kiivaasti kehittää korvaavia vaihtoehtoja.

Materiaalipula vaivasi monella sektorilla. Oli puutetta mm. kipsistä ja sementistä, hiusaineista, kankaista ym. Onneksi Turun kaakelitehtaalta onnistuttiin saamaan sekä kipsiä että sementtiä. Peruukkien mohair korvattiin Tampereelta tuodulla pellavalla ja Turun köysitehtaalta saadulla manillalla.

Vuonna 1915 apuun tuli maalari- »mestari Henrik Emil Nurmi, jonka kehittämästä kipsi-paperi- massasta saattoi valmistaa kauniita ja kestäviä nukenpäitä. Martoilla oli Nurmen tuotteen yksinmyynti- ja –valmistusoikeus.

Korkea tuontitulli suojasi kotimaista Martta-nukke teollisuutta

Turun nukketeollisuutta suojasi ulkomaisen tavaran korkea tulli. Tullimuurin turvin nukentekijät elivät nopeaa nousukautta. Vuonna 1918 Martta-nukketeollisuutta palveli 112 henkeä.

Nukketeollisuus hiljeni toisen maailmansodan vuoksi. Rauhanteon jälkeen tilauksia tuli ennätysmäärä, mutta jo1941 alkanut raaka-aine pula jatkui vielä pitkään rauhan aikanakin.

Valmistusvaikeudet jatkuivat; vernissa oli loppunut ja kansanhuoltoministeriö ryhtyi 1943 säännöstelemään leikkikalujen valmistusta. Kansanhuoltoministeriö eväsi kaikki Nukketeollisuuden ostoluvat, Ministeriö määräsi hinnat ja mallit oli toimitettava ministeriölle. Tuonti tyrehtyi.

3. Sota-ajan vaikutukset

• Vuonna 1944 nukketeollisuus sai luvan edelleen valmistaa nukkeja, mutta vain paperikankaasta.
• Onneksi syksyllä 1944 kansanhuoltoministeriö kumosi leikkikalujen valmistusta kieltävän määräyksen. Samalla vapautuivat nukkien hinnat.
• Seurauksena oli, että myös uusia kotimaisia nukenvalmistajia kykeni aloittamaan toimintansa. Nukketeollisuus sai kilpailijoita mm. Kuninkaan tehtaan Orimattilaan vuonna 1947 (perustajat Anton Kuningas ja Paavo Terhiaho) ja Jokilammille Herralan tehtaan.
• Vaikeata oli vielä sodan jälkeenkin, sillä materiaalipula jatkui.
• Nukketeollisuus piti siihenastista vaikeimpana toimintavuotena vuotta 1947. Tekstiilituotteita oli lähes mahdotonta saada. Ostoluvilla pystyttiin hankkimaan jonkin verran kangasta, mutta ei tarpeeksi.
•  Kangasta saatiin lahjoituksina myös Ruotsista ja Amerikasta.
• Joten sitkeästi jatkettiin edelleen sitä kulttuurityötä paikkakunnalla, joka kohottaa vähävaraisten kotien aineellista ja henkistä tasoa.