Bebet valloittavat

Ensimmäiset Martta-nuket vuonna 1908 olivat tyttö- ja poikanukkeja, joiden päät olivat saksalaista valmistetta, vartalo maalattua kangasta. Ennen pitkään nukkien päitäkin ryhdyttiin valmistamaan Suomessa. Maalarimestari Henrik Eemil Nurmi valoi tuhansittain paperimassapäitä.

Hienohelma bebeiden päähän liimattiin kaunis mohair-peruukki, joka kiharrettiin laineille. Nuket puettiin hempeisiin silkkiorganza rimpsu-mekkoihin ja niitä kutsuttiin ranskalaisittain ”bebeiksi”. Silmänsä sulkeva, shirley-templemäinen bebe oli 1930-luvulla monen suomalaisen pikkutytön unelma.

Nuket merkittiin marttamerkeillä, joka oli paperia ja se ommeltiin kiinni vaatteisiin. Lisäksi nukke leimattiin numerolla 0-5. Leima merkittiin nuken rintalastan taakse punaisella. Bebeiden takaa löytyy leima 0,1,2,3,4 tai 5 nuken koosta riippuen.

Sota-aika vaikeutti bebeiden valmistusta. Vuonna 1941 raaka-aineiden saanti vaikeutui. Kansanhuoltoministeriö eväsi seuraavana vuonna kaikki ostoluvat Nukketeollisuudelta. Tuonti tyrehtyi. Pulmia riitti. Lasisilmien tuonti- ja tullilisenssi vaikeutti suosittujen bebeiden silmämekanismien valmistamista. Nurmi kehitti kahdelle nukketyypille puupallosilmämekanismin.

Sota- ja pulavuodet jättivät omaperäisen leimansa nukkeihin ja ennen kaikkea bebe nukkeihin. Pula-ajan bebe syntyi, kun oli luovuttava lasisilmämekanismista ja mohairperuukista. Kauniit ja hempeät silkkiorganzamekot vaihtuivat kangastilkkuihin, paperikankaaseen ja silla-
mekkoihin. Materiaalien karuus vaatteissa  ja lasisilmien puute ei tehnyt nukeista huonompia, vaan päinvastoin! Iki-ihanat Martta-nuket saivat olla tukena ja turvana kuulemassa syvimpiä tuntoja ja salaisuuksia sota-ajan melskeissä – kuka missäkin evakkoreessä.

Kategoria(t): Nukketarinat. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.